Jos on olemassa yksi liike salilla, mitä vihaan niin se on penkki. Siis penkkipunnerrus, se missä maataan selällään ja yritetään työntää suorille käsille tankoa ja niin paljon rautaa kun pystyy. Tiedän syyn siihen.
Mulla on heikko yläkroppa.
Ei pitäisi olla. Kun katson itseäni peilistä, näen kyllä naiselle melko vantterat kädet: ojentajat, olkapäät, hauikset, rintalihakset. Etuolkapäät ja ojentajat kuten osittain myös hauis aktivoituvat penkkityönnön aikana rintalihasten lisäksi. Kovat penkkaajat reenaavat huhujen, lehtien, kirjojen ja alan foorumien mukaan ankarasti myös ojentajaa. Ja olkia. Mäkin reenaan. Olat reenaan nykyisellä jaolla penkkipäivänä ja ojentajat ihan omana päivänä. Massaa on tullut kivasti.
Voimassa se ei vaan näy.
Tai näkyy muussa voimassa. Dipit, hauiskäännöt, vedot, ranskikset, viparit ja punnerrukset sujuvat kivasti. Penkki ei vaan nouse. Mitä sille pitäisi tehdä?
Olen alkanut vakavasti pohtia, pitäisikö minun kokeilla venäläistä penkkiä. Siinä on suorite, jonka pitäisi lisätä nostetun raudan määrää kuukaudessa jopa viitisen kiloa. Ohjelma löytyy googlettamalla. Saisin ehkä muutenkin enemmän voimaa yläkroppaan ja lihasmassaa tasapainotettua alakropan ja yläkropan välillä. Kuten monilla naisilla, minullakin on alapainotteinen kroppa. Iso takapuoli ja paksut reidet.
Loppupeleissä on ehkä syytä kysyä, onko penkkituloksella väliä. Vastaus on, että noin käytännön elämän kannalta ei. Mutta olisi se kiva nostaa enemmän rautaa.
